keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Jännevamma. Isometristä vai eksentristä harjoittelua, kenties jotain muuta?

Muistan aika tarkkaan ensimmäisen akillestulehduksen, joka vastaanotolleni asteli, onneksi ennakkotiedoissa oli maininta akillestulehduksesta, niin ehdin selvittää mitä tehdä. Keskustelin mentorini kanssa (terveisiä vaan) aiheesta, ja käytiin läpi akillestulehduksen hoitoa. Niillä tiedoilla hoidin ihan mallikkaasti kaikenlaisia jännetulehduksia viime vuoteen asti, suurin osa kuntoutui ihan hyvin. Nyt kuitenkin senkin osalta uudet tuulet puhaltaa ja taas tiedämme hieman paremmin.
Eksentrisiä harjoitteita pidettiin jännevammojen kuntoutuksen kulmakivenä vuosikausia, vielä vuodelta 2010 on tutkimuksia, jotka korostaa eksentristen harjoitteiden tärkeyttä akillesjännetendinopatiassa. Sittemmin suunta on muuttunut, ja on alettu tutkimaan muita hoitovaihtoehtoja jännevammojen kuntoutuksessa. Tällä hetkellä on näyttöä, että eksentriset harjoitteet ei ole ainoa vaihtoehto, ja voi joskus olla jopa haitallista jänteen paranemiselle. 10-vuotta sitten ajateltiin vielä, että on olemassa jonkinlainen "resepti" miten jännevammoja ja tendinopatioita kuntoutetaan, nyt ymmärretään jokaisen tendinopatian kuntoutus on omanlaisensa prosessi, jossa on monta muuttuvaa tekijää. Olen viime aikoina lukenut ja kuunnellut tendinopatioista paljon, aluksi olin aivan sekaisin kaikesta tiedosta, mutta mitä enemmän asiasta ottaa selvää sitä selvemmältä se alkaa tuntumaan. Yritän olla mahdollisimman yksinkertainen tässä tekstissäni, mutta ehdottomasti suosittelen kaikkia tutustumaan myös alkuperäisiin lähteisiin.

On jänneongelma sitten millainen tahansa, kuntoutuksen tärkein asia on kehittää lihaksen ja jänteen kykyä kestää kuormitusta.
Prof. Jill Cook ja PhD Craig Purdam ovat olleet tendinopatioiden johtavat tutkijat jo useita vuosia. He julkaisivat vuonna 2009 artikkelin, jossa luokittelivat tendinopatiat kolmeen kategoriaan:
1. Reaktiivinen tendinopatia - Syntyy tyypillisesti äkillisen kuormituksen lisäyksen seurauksena, koko jänne voi olla hieman turpeinen ja kivulias. Kipu on helposti provosoitavissa kuormituksessa. Tällainen kipu voi syntyä myös äkillisen trauman seurauksena, esimerkiksi jalkapallossa joku vetää sukille nilkan ulkosyrjälle ja vahingoittaa peroneus jännettä. Jänne voi olla turpeinen, mutta siinä ei ole tulehdusta mukana, kuten aiemmin on luultu.
2. Tendon Dysrepair (en keksinyt relevanttia suomennosta, sorry) - Seuraa reaktiivista tulehdusta, jos kuormitusta ei ole vähennetty, tässä vaiheessa jänteen rakenne alkaa muuttumaan ja sen sisään muodostuu verisuonista (voidaan nähdä US varjoaineella).
3. Degeneratiivinen tendinopatia - Tyypillisesti vähän vanhemmilla ihmisillä. Syntyy jänteen kroonisesta ylikuormituksesta. Jänteen kollageeni on alkanut muuntumaan, verisuonitusta ja hermoa muodostuu. Tällainen jänne on myös vaarassa revetä.

Minkä takia nuo tendinopatian tasot sitten ovat tärkeitä? Sen vuoksi, että niiden hoitosuositukset eroaa hieman toisistaan. Esimerkiksi Akillestendinopatiaan tai "tulehdukseen" (mitä se siis ei ole) annetaan tyypillisesti eksentrisiä harjoitteita, jopa kantapää nollatason alle. Reaktiiviselle tulehdukselle tämä tekee pahaa jänteeseen aiheutuvan kompression takia, kun taas degeneratiiviselle jänteelle se voi hyvinkin toimia. Jos et luokittele jännettä voit hyvinkin pahentaa tilannetta. Purdam ja Cook suosittelevat jakamaan jänteen kuntoutuksen kahteen ryhmään
1. Reaktiivinen ja aikaisen vaiheen dysrepair
2. Myöhäisen vaiheen dysrepair ja degeneratiivinen jänne


Hoida kipu


Mutta on kyse sitten kummasta tahansa ongelmasta, ensimmäinen juttu mihin pitää kiinnittää huomiota on kipu. Kipu on yleensä ihmisen aktiivisuutta ja elämää haittaava tekijä, kivun takia asiakas saattaa lopettaa alueen kuormittamisen kokonaan, ja se on jänteen toipumisen kannalta pahin mahdollinen ratkaisu. Eriksen ja kumppanit tutkivat kivun vaikutusta lihaksen toimintaa ja oireilevan jänteen lihaksen toiminta muuttuu kivun seurauksesta, eli siitä haluamme eroon, jotta voimme taas alkaa vahvistamaan lihasta ja jännettä. Reaktiivisessa tendinopatiassa on yleensä kipua ja vaikka kyseessä ei ole tulehdus, jänteen kipuun voi syödä buranaa, koska ibuprofeiini vaikuttaa jänteen proteiini aineenvaihtoon ja sen seurauksena vähentää turvotusta ja voi estää tendinopatian etenemisen. Keskustele kuitenkin ibuprofeiinin syönnistä lääkärisi kanssa, eikä suositeltuja annoksia saa, eikä tarvitse, ylittää. Reaktiivisessa tulehduksessa myös kompressio voimia tulee välttää, kompressio voimat ärsyttävät jännettä ja lisäävät kipua. Esimerkiksi jalat ristissä istuminen on yksi asia joka voi provosoida gluteus tendinopatian. ÄLÄ VENYTÄ, sillä venytysasennot ovat omiaan aiheuttamaan kompressiota jännealueille! Seuraavassa taulukossa, missä asennossa millekin jänteelle tulee komressiovoimia:


Taulukko Cook ja Purdam 2012, Is compressive load a factor in a development of tendinopathy


Liikkeet missä jänne varastoi energiaa, jaloista puhuttaessa esim juoksut ja hypyt, tulisi reaktiivisessa tulehduksessa lopettaa tai ainakin voimakkaasti rajoittaa. Urheilijat harvoin tykkäävät kuormituksen vähentämisestä, mutta se on ainoa tapa estää ongelman kroonistuminen ja eteneminen seuraaville tasoille. Kuormituksen vähentäminen pitäisi kuitenkin olla vain lyhyen tähtäimen ratkaisu. Isometrisillä harjoitteilla on todettu olevan kipua vähentävä vaikutus (mm. tämä tutkimus ja tämä ja tämä ja tämä), Cook ja Purdam ehdottivat 2013 julkaistussa artikkelissaan, että isometrisiä harjoitteita tulisi tehdä lihaksen liikeradan puolivälissä 45-60s 4-5 kertaa. On esitetty, että optimaalinen vastus olisi 25-50% maksimivoimasta, mutta mikäli jänne on kivulias voi vastusta vähentää ja aikaa lyhentää.Isometrinen harjoittelu siis vaikuttaa kipuaistimukseen positiivisesti, ja alkaa jo vahvistamaan lihasta ja jännettä.

Vahvista lihasta

Tähän ei ole mitään yhtä tapaa, ja tästä oikeastaan alkaa koko homman vaikeus. Lähestymistapa on ihan erilainen riippuen siitä halutaanko alkaa tekemään yhden toiston maksimisuorituksia, halutaanko patikoida painava reppu selässä, vai halutaanko juosta esimerkiksi maratooni, missä jänne joutuu joka askeleella varastoimaan paljon energiaa. Tässä fysioterapeutin ammattitaito on avainasemassa.  Tutkimukset ovat jakautuneet kolmeen osaan eksentriseen, yhdisteltyyn ja raskaaseen hitaaseen harjoitteluun:
http://www.running-physio.com/wp-content/uploads/2013/06/wpid-Photo-9-Jun-2013-1528.jpg
Lähde onkin esillä, hyvä blogi suosittelen!

Valitset sitten minkä tahansa ylläolevista vaihtoehdoista, niin on tärkeää ymmärtää että harjoittelun on oltava reilusti kuormittavaa, kävely tuskin saa lihaksen tai jänteen rakenteeseen muutoksia. Alkuvaiheessa kaikkia harjoitteita tuli tehdä liikkeen keskivaiheilla ja kompressiovoimia tulisi välttää. Vuonna 1998 eksentrisiä pidettiin akillesjänne vamman kulmakivenä, mutta siihen ei oikeastaan ole tutkimusten perusteella mitään näyttöä, että konsentrinen vaihe pitäisi jättää suorituksesta pois.

Heavy Slow Resistance Training (HSR) näyttäisi tämän hetken tutkimuksen mukaan olevan vaikuttavin tapa jännekipujen hoidossa. Gaida ja Cook tutkivat patellajänteen hoidossa ohjelmaa, jossa tehtiin 3x15 toistoa, kahdesti putkeen kahdesti päivässä, eli yhteensö 180 toistoa päivässä ja saivat sillä hyviä tuloksia. HSR kuitenkin vaatii kovia painoja 75-85% maksimista (1RM) maksimilla tarkoitetaan yhtä toistoa, jonka pystyy hyvällä tekniikalla tekemään. Eli harjoittelufysiologian mukaan se voisi tarkoittaa 8 toistoa 80% voimalla maksimista. Konsgaard 2009 ja 2010 sen sijaan käytti progressiivista ohjelmaa joka alkoi kevyemmillä painoilla ja progressiivisesti raskaimpiin painoihin ja pienempiin toistomääriin. Kuormitustasojen valinta riippuu pitkälti jänteen ärsytyksen tilasta ja on hyvä pitää mielessä monia erilaisia lähestymistapoja.

Harjoittelussa on tärkeää muistaa, että jänteen reaktiolla on ns. latenssiaika eli oire saattaa ilmetä vasta 24-36 tuntia harjoituksen päättymisen jälkeen. Tämän takia jännettä ei saisi rasittaa peräkkäisinä päivinä. On myös tärkeeää pitää mielessä, että lihakseen saadaan muutoksia 6-8 viikon harjoittelulla, jänteellä kestää vielä pidempään. Eli voit vahvistamisessa varautua, jopa 3-4 kk harjoittelujaksoihin. Kaikissa tutkimuksissa on käytetty 12-viikon harjoittelua. Älä myöskään jämähdä yhteen vastukseen, vaan pyri kokoajan kasvattamaan vastuksen määrää. Kun jänne alkaa sitä kestämään tulisi myöhäisemmässä vaiheessa myös alkaa kuormittamaan jännettä tavoilla, joissa se varastoi energiaa, esimerkiksi hypyillä, silloin on erittäin tärkeää muistaa, että jänne saattaa reagoida vasta seuraavana päivänä. Kivun provosoinnilla ei yhdellä kertaa saada sinällään aikaiseksi mitään vahinkoa, mutta oikean kuormitustason löytäminen on avain asemassa. Ja kuten aina, viimeinen tähtäin on lajinomaisissa harjoitteissa.


Myöhäinen dysrepair / Degeneratiivinen tendinopatia

Tämä on huomattavasti stabiilimpi tila kuin reaktiivinen tendinopatia. Degeneratiivisessa tendinopatiassa oikenlaisen kuormituksen löytäminen on avainasemassa. Eli tässä täytyy tietää mikä provosoi oireen! Harjoituspäiväkirjan pitäminen voi olla hyvä idea. Kivuliaassa vaiheessa vältä mäkiä, ja koita lyhentää askelpituutta, voit myös hidastaa hieman vauhtia. Anna jänteelle aikaa palautua harjoitteesta, pidä ainakin yksi välipäivä urheilun välissä, jotta tiedät ilmeneekö oireita ja jänne saa aikaa palautua. Tämän tyyppistä tendinopatiaa voi hyvin harjoittaa eksentrisellä ohjelmalla ja sen on myös todettu olevan tehokasta.

Ettei homma menisi liian simppeliksi, niin tämän vaiheen tendinopatian kanssa voi olla päällekäin myös reaktiivinen tendinopatia jänteen toisessa osassa. Siinä tapauksessa hoidetaan luonnollisesti ensisijaisesti reaktiivista tendinopatiaa.

Jill Cook toteaa myös Podcastillaan, ettei ole myöskään mitään näyttöä siitä, että nilkan huono hallinta tai ylipronaatio aiheuttaisi minkäänlaista tendinopatiaa (jos tähän on tullut muutos, otan tiedon mielelläni vastaan). Sen sijaan nilkan dorsifleksion vajaus on yhdistetty akillestendinopatian syntyyn.

Nyrkkisääntönä Reaktiivinen tendinopatia kehittyy nopeasti muuttuvan rasituksen seurauksena. Degeneratiivinen tendinopatia kehittyy hieman vanhemmille ihmisille kroonisen jänteen ylikuormituksen seurauksena.
Ylläolevat keskittyivät alaraajoista tehtyihin tutkimukseen, mites sitten olkapää? Olkapäässä mennään ihan samoilla tiedoilla, isometriset harjoitteet esimerkiksi rotator cuffille tehdään käsi 45-60-asteen abduktiossa kyynärpää pöydälle tuettuna, ja vapaalla kädellä vastustetaan ulkokiertoa. Jännitys 30+ sekuntia 4-5 kertaa. Toivottavasti lähivuosina saadaan olkapäästä omaa tutkimusta. Jos jollakin on tietoa, että sellaista on jo tehty niin tutustuisin siihenkin mielelläni.

Ketkä asiasta haluavat tietää lisää, niin suosittelen tutustumaan seuraaviin:
Jill Cook podcast physioedgessä

Karim Khan podcast
Running-physio vamman luokittelun tärkeydestä
Karim Khan BJSM blogissaan
New Tendinopathy rehab evidence
Soleuksen rooli akillestendinopatiassa
Loistava Youtube webinaari dr. Peter Malliaraksen seurassa

Oikein mukavaa Juhannusta kaikille, pysykäähän pinnalla!


-Jussi Kurronen
@ftKurronen

#SharingIsCaring



EDIT 20.10.2015
Lokakuun JOSPT:ssa juttua eksentrisen ja konsentrisen harjoittelun vaikutuksesta tendinopatiassa

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Epäilynä jännevamma, apua arvion tekemiseen

Jännevammoista tai tendinopatioista en muista oppineeni koulussa mitään. Urheiluhierojakoulussa opin muistaakseni, että kädet irti tulehduksesta. Fysioterapian ammattikorkeassa aihe taidettiin sivuuttaa kokonaan. Niitä kuitenkin tulee kaikkien TULE-ongelmien kanssa työskenteleville fysioterapeuteille vastaan varmasti säännöllisesti. Jännevammoja/tendinopatioita tulee vastaanotolle lääkärin lähetteillä, itse diagnosoituina, tutun kaiman diagnosoimina tai kokonaan ilman epäilystä mikä aluetta saattaisi vaivata.
Tendinopatioiden patologiasta itseassa tiedetään melko vähän, mutta se liitetään vahvasti ylikuormitus, eli rasitusvammaksi. Yleisimmän teorian mukaan tendinopatia on sekä degeneraation, että turvotuksen aiheuttama ongelma, jossa heikosti verisuonitetulle alueelle alkaa muodostumaan mikrovaurioita. Eli osalla aikuisista tendinopatiaa esiintyy normaalin ikääntymisen seurauksena. On myös tutkittu kompressiovoimien ja kitkan vaikutusta tendinopatian syntyyn, eikä sekään syy-yhteys ole ihan selvä.  Tendinopatioita kuitenkin esiintyy laajasti aina huippu-urheilijoista inaktiiveihin ihmisiin.  Keräsin tähän vähän tietoja miten tyypillinen jännevamma käyttäytyy. Ja millaisilla perusteilla itse lähden hoitamaan tendinopatiaa.



Kysy kivusta


Kaikkein tärkein juttu. Degeneratiivinen jännekipu on tosi paikallinen, esimerkiksi polvessa useimmiten juuri polvilumpion alakulman alapuolella, ei koko jänteessä, ei sääriluun kyhmyssä, vaan polvilumpion alakulman alapuolella, joko mediaalisesti tai lateraalisesti. Tuore ylikuormituksen seurauksena tullut jännekipu voi olla hieman laajempikin, mutta jos asiakas valittaa laajempaa aluetta, on syytä epäillä että siihen liittyy jotain muuta, esimerkiksi rasvapatja, limapussi, nivel jne.

Jännekivulla on yleensä hyvin selkeä suhde kuormituksen ja kivun välillä. Tyypillistä on, että kipu on paha heti harjoituksen alkaessa, mutta vähenee tai lähtee "lämmetessään", ja pahenee taas kuormituksen lopettamisen jälkeen, jolloin voi kestää tunteja tai jopa päiviä. Akillesjänne tendinopatiaan ja plantaarifaskiittiin kuuluu myös aamukankeus ja asiakas tyypillisesti valittaa, että aamun ensimmäiset askeleet ovat pahimpia.

Jos kaikki edellä esitetyt kriteerit täyttyy, on arvio jo melko selvä. Aina näin ei kuitenkaan ole. Asiakkaat ei monesti osaa kertoa tai eivät muista miten kipu ilmenee. Ihmiset tekevät havaintojaan omasta kropastaan hämmentävän huonosti, vaikka tietäisivät jonkun olevan vialla. On myös tärkeää kysyä ympäröivistä rakenteista, meillä on myös hieman alueesta riippuen erityiskysymyksiä, mitkä meitä kiinnostaa. Tällainen erikoiskysymys esimerkiksi proksimaalisessa hamstring tendinopatiassa voisi olla istuminen kovalla alustalla, sitä on hyvä käyttää seurannassa mittarina. Haastattelun jälkeen jatkamme kuormitustesteihin.

Kuormitus testit

Meidän tulisi saada kuormitettua jännettä niin, että tuttu kipu saadaan esiin.  Sen jälkeen pyydetään asiakasta antamaan arviota kivun voimakkuudesta esim. VAS janaa käyttäen 0-10, sitä käytetään kuntoutuksen seurannassa. Joskus jännekipua ei pystytä provosoimaan pelkästään rauhallisilla voimantuotoilla, vaan meidän täytyy mennä progressiona jänteelle raskaampiin liikkeisiin, jopa sellaisiin liikkeisiin, jossa jänne joutuu varastoimaan energiaa, esimerkiksi:
     Asiakas valittaa akillesjänne kipua, pyydetään nousemaan varpaille kahdella jalalla -> ei kipua, sitten yhdellä -> ei kipua, sitten voidaan ottaa vaikka fysioterapeutti reppuselkään -> ei kipua ja jos silläkään ei saada kipua aikaiseksi, niin sitten viisi yhden jalan hyppyä, odotetaan hetki hyppyjen jälkeen ja odotetaan kivun ilmenemistä, sen jälkeen kysytään paljon kipu VAS janalla on.
     On ihan tavallista, että kuormitusta joudutaan testatessa lisäämään hyvin matalasta kuormituksesta korkeaan. Etenkin suhteellisen stabiilien jänneongelmien kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jänteessä ei olisi vikaa tai sitä ei tarvitsisi kuntouttaa.

Poissulje muut mahdolliset oireen aiheuttajat

Tässä tietenkin auttaa hyvä anatomian tuntemus ja tietämys muista mahdollisista samantyyppisen oireen aiheuttajista. Esimerkiksi kasvuikäisillä apofysiitit monesti sotketaan jännetulehdukseksi. Ärtyneet bursat aiheuttavat oireita jännealueilla. Rasvapatja voi oireilla yksinäänkin, joskin useimmiten siihen liittyy myös jänteen tulehdus. Tietenkin itse nivelestä lähtevät kivut voidaan sotkea jänneoireisiin jne.. Näihin on monia differointi testejä, joista saa oman blogitekstin jossain myöhäisemmässä vaiheessa.
Ehkäpä apofysiitit voisin tähän kuitenkin liittää.
-Kantaluun apofysiitti on ns. "Severin tauti", sitä esiintyy tyypillisesti 8-12 vuotiailla
-Sääriluun patellajänteen kiinnitys alueen apofysiitti on ns. "Osgood Schlatter" tyypillisesti 12-15-vuotiailla
-Patellan alakulman apofysiitti on ns. "Sinding-Larsenin tauti" 10-13-vuotiailla
-Istuinkyhmyn apofysiitti tai dorsaali ramuksen apofysiitit 14-18-vuotiailla
-Rectus femoriksen apofysiitti 12-15-vuotiailla
On hyvä pitää mielessä, että erilaiset differointi testitkin ovat suuntaa antavia, ja kokonaiskuva tulee muodostaa monesta eri palikasta.

Kuvantaminen diagnoosin varmistamiseksi

Kuvantaminen itsessään kertoo meille hyvin vähän kivusta. On tutkittu esimerkiksi vamman vakavuutta suhteuttettuna kipuun, korrelaatio on melko kehno. Tässä esimerkiksi Rotator Cuffista. Eikä MRI kuvantamista pitäisi sellaisenaan käyttää jännevamman diagnosointiin, koska puhdas MRI ei välttämättä sano, etteikö jänteessä voisi olla tendinopatiaa. MRI kuva antaa meille kuitenkin arvokasta tietoa, mitä eri rakenteita voimme olettaa kivussa olevan mukana. Kuvantaminen auttaa etenkin siinä tapauksessa jos kliininen kuva on epäselvä. Jos haastattelun, kuormitustestien tai erottelutestien perusteella voimme epäillä, että jotain muuta saattaa olla meneillään, voi kuvasta MRI kuvasta olla paljon apua. Esimerkiksi akilleksen keskiosan kivussa voimme saada magneetti kuvasta tietoa, miten asiakkaan plantaris jänne kulkee tai onko rasvapatja oireessa mukana. Kuvantaminen on tarpeen etenkin siinä tapauksessa, kun harkitaan NSAID (tulehduskipulääke) kuuria tai injektiota.


Tässä vielä melko kattava ja selkeä esimerkki proksimaalisen hamstring tendinopatian tutkimisesta.


Viimeinen vaihe: Hoida ongelma! Hoidosta kirjoitan lisää seuraavassa blogitekstissäni, toivottavasti sekin saadaan ulos tämän viikon aikana. Siinä saattaa olla uusia tuulia jännevammojen kuntoutuksen saralta - koneillekin ketuille. Stay tuned! Loistavaa viikkoa kaikille lukijoille!


-Jussi Kurronen
@ftKurronen


EDIT 20.20.2015
Lokakuun JOSPT:ssa artikkeli tutkimisesta

perjantai 12. kesäkuuta 2015

ICE, RICE, PRICE vai POLICE

Pitimäni kirjoittaa tähän väliin jotakin jänteistä ja sen jälkeen selkäkivusta, mutta vastaanotolleni asteli sellainen tapaus, että päätinkin ottaa aiheekseni kuormittamisen, vamman tai kivun yhteydessä.

Alkuperäinen ensihoito vammallehan on KKK (Kylmä, Koho, Kompressio) eli ICE (Ice, Compression, Elevation), sittemmin siitä tuli erilaisisia variaatioita RICE (Rest, Ice...) tai PRICE (Protect, Rest, Ice...) tai suomalaisittain KKKK (Kylmä, Koho, Kompressio, Kevennys). Jään käytöstäkin on monia mielipiteitä, ristiriitaisia tutkimuksia ja kaikki fysioterapeutit nyt ovat siitä oman käsityksensä todennäköisesti muodostaneet. Kuitenkaan absoluuttista oikeaa ja väärää ratkaisua jään, kohon, kompression käytöstä ei tämän hetken tutkimuksen valossa ole.

Asiaan... Tämän tekstin on tarkoitus käsitellä käsitettä "Optimal Loading", eli vamman yhteydessä POLICE (Protect, Optimal loading, Ice, Compression, Elevation). Kuinka useasti lääkärit (tai fysioterapeutit) vamman yhteydessä kehoittavat asiakasta lepäämään, lopettamaan juoksun, uinnin, naruhyppelyn, golfin tai minkä ikinä mitä asiakas rakastaa eniten? Pahimmillaan vielä kerrotaan että kuormittaminen pahentaa kipua. Itse olen sitä mieltä, että tässä lääkärit tai fysioterapeutit valitsevat laiskuuttaan helpoimman tien ja asiakas on täysin toisarvoisessa asemassa.

Joo, myönnetään, joskus pahemman trauman yhteydessä lepo voi olla oikea ratkaisu lyhyen aikaa, mutta paino sanalla lyhyen aikaa. Pidemmällä levolla aiheutamme muutoksia kudoksen muotoon ja rakenteeseen, pahimmillaan aiheutamme kroonisia kipuja. Meidän täytyy alkaa käyttää kroppaamme paljon aikaisemmin, kun vielä joitakin vuosia sitten luultiin. Sitten siihen lausuntoon, miksi muutin mieltäni mistä kirjoitan:



SIIS MISSÄ ON IKINÄ SANOTTU, ETTÄ NILKAN VENÄHDYSVAMMA PARANEE 4 VIIKON IMMOBILISAATIOLLA?!Toivottavasti ei ainakaan suomalaisessa lääkiksessä.

Tämä nimenomainen Case on erittäin surullinen esimerkki, miten pieleen nilkkavamman kuntoutus voi mennä. Asiakas tulee vastaanotolle vuoden, kolme lääkäriä ja yhtä leikkausta myöhemmin. Varovaisesti arvioin nilkan nyrjähdysvamman kustannukset vakuutusyhtiölle noin 40 000 euroon tähän asti. Suurin kärsijä on tietenkin ollut asiakas itse.

Ei tainnut tälle kyseiselle lääkärille olla tuttu Prof. Karim Khanin teoria Mechanotransductiosta. Kyseessä on mielestäni yksi tärkeimmistä yleispätevistä teorioista fysioterapian alalla, ja jokaisen fysioterapeutin olisi siihen syytä tutustua. Mutta koska lukijat ovat varmasti osin muilta aloilta, niin en ala sitä tässä nyt sen tarkemmin avaamaan. Ydinasia on kuitenkin, että Karim Khan toteaa liikkeen stimuloivan kudoksen paranemisprosessia, kun taas lepo kääntää prosessin pois päältä. Eli sopiva harjoite tai harjoitusohjelma toimii moottorina, joka saa solutasolla elimistön toimimaan ja korjaamaan itsensä.

C.M. Bleakley toi 2012 BJSM julkaisussaan
esille termin POLICE, jossa sanotaan aikaisen kuormittamisen johtavan aikaiseen paranemiseen. Jokainen kuntoutus on kuitenkin erilainen, ja kuormittamisen tulee perustua tarpeeseen. Suurin juju, tässä kuitenkin on mikä on "optimaalinen", tuskin akuutilla pahalla nilkan nyrjähdykselläkään kannattaa lähteä maratoonia juoksemaan. Epästabiilit murtumat, totaalirepeämät jänteessä jne. lienevät sellaisia, missä optimaalinen tarkoittaa EI KUORMITUSTA, mutta suurinta osaa vammoista voidaan kuormittaa. Kuormittamisen pitäisi tapahtua fysioterapeutin tai asiaatuntevan lääkärin ohjeistuksen mukaan. Kipu on kuitenkin paras indikaattori, siinä vaiheessa kun esimerkiksi kävellessä alkaa kipua tulemaan, on varmaan syytä rauhoittaa hieman tahtia - mitään vahinkoa ei ole ehtinyt tapahtua! Jos olet epävarma, onko jonkun jutun tekeminen ok, se on syytä tarkistuttaa terveydenhuollon ammattilaisella.

Eli oma mielipiteeni on käytät tai et käytä KKK:ta (osin ristiriitaisen tutkimustiedon takia), niin vamma alueen kuormittaminen on kuitenkin avainasemassa.

Eli seuraavan kerran, kun sinulle, läheisellesi tai asiakkaallesi on tullut ohje olla kuormittamatta vamma-aluetta ollenkaan, on syytä esittää vahva kyseenalaistaminen tälle väittämälle. Pyydä perusteluja kiellon antaneelta taholta, ja jos ne eivät ole riittävän vakuuttavia, tiedät että sinun syytä kysyä joltakin, joka tietää paremmin.


Hyvää viikonloppua!

-Jussi Kurronen

Niin, ja niissä tutkimuksissakin missä tutkitaan aikaisen mobilisaation vs. immobilisaation vaikutuksia nilkan paranemiseen immobilisaatio aika on noin viikon. (ja silti mobilisaatio on järkevämpi vaihtoehto)



maanantai 8. kesäkuuta 2015

Hamstring (takareisi) vammojen kuntoutuksesta ja kuvantamisesta

Hamstring revähtää tyypillisesti urheilijalla, ja urheilija on yleensä myös erittäin kiinnostunut kuntoutuksesta ja ennusteesta millainen jalasta tulee, ja milloin mahdollisesti täysi treenaaminen olisi sallittua.Hamstring revähdyksiä olen nähnyt viime vuosina paljon ja aina minua on ihmetyttänyt ennusteen tekemisen vaikeus. Kuntoutusaika on tuntunut vaihtelevan epäloogisesti muutaman viikon kuntoutusajasta useisiin kuukausiin. Urheilija kysyy aina "voinko urheilla huomenna tai viikonloppuna", siihen on helppo vastata: Et voi. Mutta sitten kun aletaan miettimään milloin hän mahdollisesti voi urheilla, hommasta tulee monimutkainen. Olen jo aiemmin todennut yhteyden lajien välille jalkapalloilijoiden ja juoksijoiden revähdykset tuntuvat toipuvan nopeammin kuin voimistelijoiden, en kuitenkaan ole tiennyt mistä tämä johtuu, ennenkuin pari viikkoa sitten kuuntelin BJSM:stä Hamstring podcastien sarjan, se valaisi ajatteluani hamstring vammoista, referoin podcastit tähän. Asiantuntijoina PhD Carl Askling, Prof. Thomas Best, Prof. Jan Ekstrand, MD Gustaaf Reurink, Dr. David Opar.


Vammamekanismi

Hamstring vammoja tapahtuu kahdella tavalla, joko voimakkaan maksimisuorituksen aikana, esimerkiksi täyden sprintin yhteydessä (80% vammoista) tai ylivenytyksen seurauksena (20% vammoista). Toki esimerkiksi tanssijalla tai voimistelijalla nähdään enemmän ylivenytyksen aiheuttamia vammoja, mutta myös jalkapallossa laukauksen yhteydessä on mahdollista saada ylivenytyksen aiheuttama lihasrevähdys. Olettaen, että alkulämmittelyt on tehty huolellisesti eikä taustalla ole aiempia revähdyksiä, lihasvamma tulee yleensä väsyneenä, esimerkiksi jalkapallo pelin viimeisen kymmenen minuutin aikana.


Kuvantaminen ja ennuste

Voidaksesi akuutissa vaiheessa antaa arvion lajiinpaluusta, sinun täytyy nähdä vamman MRI eli magneettikuva. Magneettikuvassa kiinnostuksen kohteina on vamman paikka, eli missä lihaksessa vamma sijaitsee, kuinka laaja repeämä on ja kuinka lähellä jännettä vamma sijoittuu ja onko proksimaalinen jänne vammassa mukana vai ei. Esimerkiksi jalkapallossa 82% vammoista on biceps femoriksessa, 13% semimembranosuksessa ja 5% semitendinosuksessa. Tämä on tärkeä tieto, koska jalkapallossa biceps vammoista 18% uusiutuu, kun semilihaksissa uusiutumisen aste on vain 2%, eli semilihasten kanssa voinemme edetä hieman aggressiivisemmalla kuntoutuksella.  Carl Asklingin tutkimusryhmä arvioi, että vamman paikka on tärkeimmässä roolissa prognoosin, eli ennusteen tekemisessä. Juoksuvammat sijaitsevat tyypillisesti lihasrungossa ja ne toipuvat hieman nopeammin kuin ylivenytyksen aiheuttamat vammat, joissa saattaa olla proksimaalista jännettäkin mukana.

Radiologi luokittelee vamman vakavuuden asteikolla 0-3, joka käytännössä tarkoittaa:
Grade 0 = Ei patologisia muutoksia
Grade 1 = Ödeema, muttei näkyvää lihassolujen hajoamista
Grade 2 = Osittainen repeämä
Grade 3 = Totaalirepeämä

Vamman arvioiminen tällä asteikolla, silloin kun MRI on saatavilla helpottaa ennusteen tekemistä, mutta jos magneettikuvaa ei ole saatavilla, ei tästä kannata tehdä arviota, koska fysioterapeutti ei kliinisellä tutkimisella käytännössä siihen pysty. MRI kuvantaminen tulisi tehdä 24-72 tunnin kuluessa vamman sattumisesta, alle 24 tunnin aikana otetuista kuvista arvioimme vamman vakavuuden helposti väärin, koska ödeema ja verenvuoto kehittyvät ensimmäisen 24 tunnin aikana. 72 tunnin jälkeen magneetin ottaminen ei yleensä ole perusteltua, koska ultraääni tutkimisella voidaan saada yhtä luotettava tulos. Juoksu vammat paranevat tyypillisesti viikon - 3kk kuntoutuksella,  ylivenytys vammat voivat viedä huomattavastikin pidempään. Hieman yllättäen tärkeimmäksi ennustavaksi tekijäksi on osoittautunut asiakkaan oma arvio, milloin hän on omasta mielestään valmis paluuseen, jos hän arvioi ajan lyhyemmäksi, todennäköisesti myös kuntoutusaika on hieman lyhyempi, kuin jos hän olisi arvioinut ajan pidemmäksi.


Tutkiminen

Kliinisessä tutkimisessa tärkeintä on kysyä, miten vamma tapahtui, ja jos tapahtumasta on jonkinlaista videota (urheilijoilla monesti on), voi siitä saada arvokasta tietoa vammamekanismista. Sen jälkeen sinun tulisi kysellä aiemmasta vammataustasta ja ongelmista esimerkiksi, lantion seudulla, alaselässä, lonkassa tai jalassa, sen pohjalta voidaan arvioida miksi vamma on mahdollisesti tapahtunut ja onko myös muita kuntoutuksen kohteita. Sen jälkeen tulisi suorittaa varovainen palpaatio, mitä lähempänä istuinkuhmyä kivuliain paikka on, sitä pidempää kuntoutusta voinemme odottaa. Myös kävely ja perusliikkuminen tulisi arvioida jo akuutissa vaiheessa, varsinkin pahemmissa hamstring vammoissa kävelyssä on useasti ongelmia. Akuutisti arvion tekeminen on yleensä erittäin hankalaa ja urheilija kannattaisi ottaa kliiniseen tutkimiseen takaisin vastaanotolle toisena päivänä vammasta.




Hoito:

Kokonaisissa, Grade III, jännerepeämissä oikea hoito on tavallisesti leikkaus. On jonkin verran dataa, että näitä ei välttämättä tarvitsisi aina leikata, mutta urheilijalla sekundaarisia ongelmia (esimerkiksi verenvuoto voi aiheuttaa hermoärsytyksen) tulee sen verran paljon, että leikkaus on yleensä suositus.

Juoksuvammojen kanssa voi harjoitteet aloittaa hyvin aikaisin, jo toisena päivänä vammasta ja juoksemaan/hölkkäämäänkin tulisi päästä jo 3-4 päivän kuluttua vammasta. Yleensä hölkkääminen on aiemmin kivutonta kuin kävely. Akuutissa vaiheessa tulisi kuitenkin arvioida pystyykö asiakas aktivoimaan Bicepsin pitkää päätä oikein, jos Bicepsin pitkä pää aktivoituu vatsamakuulla jalan nostossa, on sen jänne alue kova, jos bicepsin pitkä pää ei aktivoidu jännealue jää pehmeäksi, vertailukappaleena tulee käyttää tervettä puolta. Mikäli lihaksen aktivoitumisessa on ongelmia, käytetään tätä harjoitteena jo sellaisenaan ja asiakas voi itse palpoida itseltään milloin lihas aktivoituu. Juoksuvammojen yhteydessä lihaksen pidennys harjoitteiden on todettu olevan tehokkaampia, kuin perinteisen hamstring revähdys harjoittelun. (Joskin tähänkin tulee lisätä toiminnalliset harjoitteet).



Venytysvammojen yhteydessä on oltava hieman varovaisempi, Kovat voima harjoitteet ja venytys provosoivat vammaa paljon, eikä niitä tulisi vielä aikaisessa vaiheessa tehdä. Kuitenkin muutaman päivän jälkeen vamman sattumisesta tulisi aloittaa kivuttomat harjoitteet. Viimeisimpänä asiakas voi tehdä spagaatteja, sivuspagaatteja, potkuja ja jalanheittoja. Vammaa edeltävälle tasolle pääseminen kestää hyvin kauan. Tämän tyyppisissä vammoissa urheilijan on vaikeaa tajuta, että hänellä on vakava vamma, koska tämän vammatyypin sattuessa, he yleensä kävelevät pois vammapaikalta.

Nordic Hamstring Exercise on harjoittelu konsepteista lyönyt itsensä parhaiten läpi, mutta todellisuudessa tutkimukset ovat ristiriidassa harjoitteen toimivuudesta. Eksentrisen voiman on todettu olevan tärkeässä roolissa lähestulkoon kaikkien lihasvammojen synnyssä, mutta Harjoittelun tulisi kuitenkin aina tähdätä lajispesifiyteen, ja siksi Nordic Hamstring exercise ei yksinään riitä vammojen ennalta ehkäisyssä, eikä kuntoutuksessa. Joskin eksentrisen harjoittelun on todettu olevan korkean tason jalkapalloilijoilla hyödyllistä peruskuntokauden aikana.

Tulehduskipulääke saattaa lisätä lihaksen degeneraatiota, jos aiot käyttää NSAID lääkitystä, se tulisi tehdä lääkärin arvioiman ohjeen mukaan, jotta annostus on oikein. NSAID lääkitystä ei tulisi käyttää muuta kuin akuutissa vaiheessa 3-5 päivää, sinä aikana se on jo tehnyt tehtävänsä ja mahdollistanut liikkumisen kivuliaimmassa vaiheessa. Kylmä tai jää on halpa lääke, se tulisi saada nopeasti paikalleen, estämään verenvuotoa kudoksiin, ettei vamma pääse pahenemaan.
PRP (Platelet-rich plasma) injektio nopeuttaa lihasvamman paranemista eläinmalleilla, mutta ihmisillä takareisirevähdyksen paranemiseen sillä ei ole osoitettu olevan mitään vaikutusta. Yksi syy voi olla, että ihmiset käyvät jokatapauksessa läpi aktiivisen kuntoutusprosessin, joka toimii joka tapauksessa veriplasmaa paremmin.

Prof. Thomas Best on myös tehnyt tutkimusta kevyen hieronnan vaikutuksesta jo akuutissa vaiheessa, ja hän suosittelee hieronnan aloittamista päivästä 1. Tom Bestin ryhmä on tutkinut, että 15 minuutin kevyt pieni hieronta toteutettuna akuutissa vaiheessa neljänä päivänä nopeuttaa vamman paranemista. (En löytänyt alkuperäistä tutkimusta, mutta Prof. Tom Best podcast 23:30->)


Lajiin paluu ja uuden vamman riski

Lajiin paluuseen liittyy aina vamman uusiutumisen riski. Antaessa lupaa lajiin paluuseen tulisi pohtia vaikutusta koko urheilijan uraan, eikä sitä tulisi antaa kevyin perustein. Aiemmin on uskottu, että arpikudos on syynä uudelle vammalle, mutta nykytiedon valossa näin ei kuitenkaan ole. On tehty tutkimusta, jossa on kuvattu arpikudosta. Arpikudoksen määrällä tai laadulla ei näyttäisi olevan yhteyttä uuden vamman syntyyn vuoden seurannassa. Eli voidaan esittää kysymys: Onko arpikudos mikään ongelma vai tavallinen paranemiseen liittyvä prosessi?

Carl Asklingin tutkimuksessa on käytetty lajiin paluun yhteydessä aktiivista venyvyystestiä. Siinä nostetaan ASLR niin nopeasti kuin mahdollista maksimiin. Jos VAS janalla tuntuu epävarmuutta ei lajiin pitäisi palata. Carl Asklingin ryhmä on tehnyt tätä nyt kolme vuotta, tutkimuksessa on ollut 190 koehenkilöä (urheilijaa) ja vain yksi raportoitu uudelleen repeäminen




Toiminnalliset liikemallit ovat myös tärkeitä. Kun voiman ja venyvyyden on todettu olevan kunnossa, tulisi asiakkaan liikkumista arvioida. Hyviä välineitä on juoksumatto, kamera ja televisio, joissa voimme tarvittaessa hidastaa ja seurata oikean ja vasemman puolen eroja. Jos EMG mittareita on käytettävissä, niistä voi saada tietoa lihaksen syttymisestä.

Tärkein uutta vammaa ennustava tekijä on aikaisempien vammojen määrä. Uutta vammaa enteilee myös polven ojennusvajaus. Paikallinen epämukavuuden tunne palpoitaessa voi myös olla vamman uusiutumisen merkki. Olisi tärkeää tehdä loppuarvio myös väsyneenä. Valtaosa Hamstring vammoista syntyy väsyneeseen lihakseen, ja ennen täyden harjoitteluluvan antamista tulisi loppuarvio tehdä väsyneelle lihakselle.
Arvioi myös asioita "boksin ulkopuolelta", kysy yleisestä hyvinvoinnista, perhe asioista, valmentajan kanssa työskentelystä jne, jos urheilijalla on jotain ongelmia em. alueilla voi se aiheuttaa lihasjännitystä, joka taas voi olla uuden vamman aiheuttaja.



On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että yksinkertaista tavallista hamstring vammaa ei ole olemassakaan, ja aina täytyy ottaa monia asioita huomioon. Ylläolevat asiat olivat monet itselleni uusia ja ne kerätty kokonaisuudessaan näistä podcasteista, suosittelen lämpimästi kuuntemaan myös alkuperäiset versiot.


-Tässä vielä asiasta kiinnostuneille vähän perinteisempää Hamstring kuntoutusprotokollaa.
-Tässä on vinkkejä kuntoutukseen ja harjoitteluun

#SharingIsCaring


-Jussi Kurronen
@ftKurronen

torstai 4. kesäkuuta 2015

Keitä me olemme ja mihin me menemme?

Ensimmäisen kerran kuulin sen jo ammattikorkeakoulussa lehtorilta: "Ei fysioterapialle ole ruutua tulevaisuudessa, Personal Trainerit vievät meidän työt.". Sen jälkeen olen kuullut sen tasaisin väliajoin, milloin mistäkin, jopa arvostetut kouluttajat ovat yhtyneet näkemykseen. Personal Trainereilla on brändi, ne tietää harjoittelusta, eihän me tiedetä siitäkään - ei tiedetäkään. Jos ihmiset haluavat harjoitella he menevät pt:lle ja jos he haluavat passiivista hoitoa he menevät hierojalle. Fysioterapeutit tuntuvat mukisematta nielevän tämän näkemyksen, mutta ollaan nyt terveyskeskuksissa ja fysikaalisissa hoitolaitoksissa vielä kun joku meitä suostuu siellä roikottamaan.

Eräs työntekijäni haki nyt tänä keväänä fysioterapiaa opiskelemaan ja esitti minulle kysymyksen "Mitä vastaan, kun haastattelussa kysytään, mitä fysioterapia SINUN mielestäsi on", vastasin että jutellaan huomenna paremmalla ajalla, mitä minä siihen kysymykseen vastaisin. Vanhempi kollegani kuuli tämän ja vastasi "Ei niitä Jussi siellä koulussa kiinnosta minun tai sinun mielipiteet, mitä tämä työ on, kannattaa katsoa minkä näköinen haastattelija on ja vastata, mitä hän haluaa kuulla.". Totesin itsekin, että luultavasti se on fiksuinta, niinhän minäkin tein aikanaan (Ilmoitin hakeutuvani geriatriseen fysioterapiaan, koska tulen niin hyvin vanhusten kanssa juttuun). Mutta olen nyt ollut alalla jo useamman vuoden, toiminut parissa eri yrityksessä, joissa olen aitiopaikoilta saanut seurata alamme kehitystä. Oli pakko miettiä, mikä meidän ruutumme nyt oikeasti on.

Luin muutama päivä sitten yhden amerikkalaisen fysioterapeutti-bloggarin tekstin aiheesta ja se on ehkä paras ammatillinen kirjoitus, minkä olen ikinä lukenut. Se teksti innoitti minut tämän blogin pitämiseen. En referoi tekstiä kokonaan, mutta lainaan sitä jonkin verran ja pohdin hieman, miten voisimme lisätä fysioterapian suosiota Suomessa.

Yhdysvalloissa kivun aiheuttaman toiminnanvajauden kustannukset on vuosittain 560-635 miljardia dollaria. Vertailukappaleena tähän voi todeta sydänsairauksien maksavan 309 miljardia, syöpä 243 miljardia ja diabetes 188 miljardia. Eli kivun aiheuttaman toiminnanvajauden kustannukset on lähes yhtä paljon, kun nämä kolme suurta ongelmaa yhteensä. Mihin me fysioterapeutit oikeastaan kouluttaudumme? Meillä on tieteeseen perustuva ammatti, joka on keskittynyt juuri kivun aiheuttamien toiminnanvajauksien hoitoon. Meillä on tietokannat, joissa on satojatuhansia tutkimuksia, jotka näyttävät mihin me pystymme. Meillä on näyttöä että fysioterapialla voimme merkittävästi vähentää alaselkäkivun aiheuttamia terveydenhuollon kustanuksiavoimme kuntouttaa jopa kokonaisia rotator cuff repeämiä ilman leikkausta, voimme vähentää tarvetta polvileikkauksille, listaa voisi jatkaa pitkällekin, mutta tässä vielä joitakin esimerkkejä. Näitä tutkimuksia on tehty ja tehdään koko ajan. Sen pitäisi ehdottomasti vaikuttaa koko terveydenhuollon organisointiin.

Fysioterapian tehokkuus, riskit ja kustannukset, ovat kaikki ylivoimaisella tasolla verrattuna leikkauksiin ja lääkehoitoihin, kun puhutaan erittäin suuresta osasta tuki- ja liikuntaelinongelmia. Miksei lääkärit ohjaa kaikkia, joiden kuntoutuksesta meillä on vahvaa näyttöä suoraan fysioterapiaan? Miksei asiakkaat suoraan hakeudu fysioterapeutille? Mikä vetoaa uskomushoidoissa? Hyviä kysymyksiä, johon voi mielestäni vastata yhdellä lauseella: Ihmiset eivät tiedä, jos emme kerro. Olemme tyytyneet työskentelmään omissa pienissä pajoissamme ja asiakkaita lienee suurimmalla osalla ihan suht hyvin. Ei lääkäreillä ole aikaa seurata sitä loputonta tiedon virtaa, mitä fysioterapiatutkimuksesta tulvii. Ihmiset eivät välttämättä edes tiedä mitä fysioterapia on, siihenkin kysymykseen saa meistä jokainen varmaan silloin tällöin vastata ja olen kuullut ihmisen kertovan olevansa menossa hierontaan, kun menee fysioterapiaan. Se minkä uskomushoidot osaa hyvin, niin pitää isoa meteliä itsestään, vetoavia tarinoita, miten joku yksittäinen ihminen tuli kuntoon sattumalta oikeaan aikaan. En minäkään ole koskaan kylillä mainostanut tai nettiin kirjoittanut vetoavaa tarinaa, että olipa muuten hyvin kuntoutettu lonkka. Pitäisikö meidän? -Ehkä, jos se lisää ihmisten tietoisuutta.

Suurin karhunpalvelus mitä voimme fysioterapialle tehdä, on piiloutua hyvien tutkimustulosten taakse. Monet asiakkaat hakevat päällekkäisiä hoitoja lääkkeistä, uskomushoidoista tai kuvista, vaikka ovat jo fysioterapiahoidossa. Itselläni oli joku aika sitten asiakas, joka oli minulla ollut pari viikkoa hoidattamassa "Trochanter bursiittiia", joka minun mielestäni näytti enemmän gluteus jänteiden tendinoosilta. Asiakas meni hakemaan bursiittiin kortisoni piikin, vaikka olin jo kolme kertaa nähnyt asiakasta. Se oli kriittisen itsetarkastelun paikka, miksi en ollut onnistunut luomaan asiakkaaseen niin syvää luottamussuhdetta, että asiakas olisi uskonut minuun ja suorittamaani fysioterapiaan, kortisoni ei ollut suosituslistani kärjessä. Jos ongelma olisi sopivasti siitä parin viikon sisällä parantunut, olisiko hän kertonut kaikille tutuilleen, että lonkan lateraalisivun kipuihin kortisoni on paras mahdollinen hoito? Kriittinen itsetarkastelu jokaisen asiakkaan jälkeen olisi paikallaan: mikä meni hyvin, mikä meni huonosti, tiedänkö tästä asiasta riittävästi, olenko minä oikea henkilö hoitamaan kyseistä asiakasta, ymmärrämmekö asiakkaan kanssa toisiamme. Myönnän, unohtuu itselläkin arkikiireissä toisinaan.

Sanojen asettelulla ja sillä mitä sanomme asiakkaille on iso merkitys. Jos kuuntelemme mitä asiakkaat meille sanovat ja liitämme sen tiedon murusiin teoriatiedostomme, kerromme asiakkaalle miltä se tilanne meidän mielestä näyttää ja mitä ongelmasta ajattelemme, on suunta jo hyvä. Jos sen lisäksi vielä arvioimme jokaisen asiakkaan kriittisesti, emmekä yritä ylittää omia kykyjämme, niin uskon vahvasti että fysioterapian kokonaissuosio (ja kansanterveys) lähtisi kasvuun. Näitä teoriatiedonmurusia meidän tulisi poimia kollegoiltamme, lääkäreiltä, internetistä ja joka puolelta mistä niitä on saatavilla. Lopulta kysymys on kuitenkin asiakaspalvelutilanteesta ja asiakkaan ongelman ymmärtämisestä. Pari vuotta sitten julkaistiin tutkimus, mikä on fysioterapeutin ja asiakkaan välisen suhteen merkitys alaselkäkivusta paranemiseen. Tulos on mielenkiintoinen, muttei yllättävä.

Minun mielestäni meidän fysioterapeuttien olisi aika nostaa pää pensaasta, suoristaa selkä, olla ylpeitä ammatistamme ja vallata isompi ruutu terveydenhuollonpalveluista. Fysioterapia on kutsumusammatti ja tässä yhteydessä en tarkoita sitä, että sillä ei voisi ansaita kohtuullista elantoa. Vaan tarkoitan sitä, että meidän tulisi kokoajan pitää tietämyksemme ajantasalla, kelkasta jääminen on pahinta mitä voimme ammatillemme ja kollegoillemme tehdä.

Lopetetaan kilpailu ja jaetaan tietoa, se lisää myös työtä - meillä kaikilla.


-Jussi Kurronen

P.S. Ainakaan robotit ei todennäköisesti tee meidän työtä tulevaisuudessa!

Mikä on äijän rooli?


Olen fysioterapeutti, tarkalleen ottaen Manipulatiivisesti erikoistuva -Maitland Concept, mutta se on niin pitkä titteli, että unohdan sen itsekin aika ajoin. Töissä olen Suomen Urheiluhierontakeskuksessa ja vastaan meidän Leppävaaran toimipisteen toiminnasta, yhdessä loistavan Osteopaatti kollegani Ari-Pekka Kanervan kanssa. Tällä hetkellä iso osa asiakaskunnastani on urheilijoita, suurin osa vielä alle 20-vuotiaita. Juoksijoiden, voimistelijoiden, uimareiden, taitoluistelijoiden ja jalkapalloilijoiden ongelmat ovat tulleet erityisesti tutuiksi. Toimin tiiviisti myös muutamassa eri seurassa fysioterapeutin/terveyskonsultin roolissa. Vastaanotolleni ovat tervetulleita ihan ketkä vaan nuorista vanhuksiin. Kirjoitan tätä blogia fysioterapeuttina fysioterapeuteille, mutta yritän tehdä sitä niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa lukija ymmärtää mistä on kysymys.

Luen ja kuuntelen alamme julkaisuja ja ammattilaisia niin paljon kuin mahdollista, eli aika paljon. Yritän kouluttautua mahdollisimman paljon, mutta perheellisenä ajankäyttö ja raha sanelee siihen jotkut rajat. Tällä hetkellä olen Maitland koulutuksessa viimeisellä tasolla, jonka ajattelin suorittaa loppuun Ateenassa vuoden vaihteeseen meneessä.

Harrastelen ulkoilua koirieni kanssa ja liikuntaa yleisesti, seuraan futista ja kannatan Arsenalia, yritän ymmärtää myös muiden joukkueiden kannattajia, mutta joskus on vaikeaa. Seuraan toki myös monia monia muita lajeja ja kannustan aina omia urheilijoitani.

Perheeseeni kuuluu vaimo Heidi, joka on myös fysioterapeutti ja suomen ensimmäisiä Physiotrainereita ja 2- ja 1-vuotiaat ipanat Isla ja Tessa, joiden liikkumista seuraan mielenkiinnolla. Niin ja pari koiraa.

Yritän ehtiä kirjoittamaan tätä blogia niin paljon kuin mahdollista. Lähdeviitteet tulee olemaan todennäköisesti vähintäänkin epämääräisiä (En siis suosittele AMK opettajille), mutta yritän korostaa jos kysymys on omasta mielipiteestäni ilman tieteellistä tukea väittämälleni. Toivon mahdollisimman paljon keskustelua aiheista, saa esittää eriäviä mielipiteitä ja laajennetaan tietoamme kimpassa.

Minut saa lisätä FB-kaveriksi
Tai voit seurata ajatuksiani Twitterissä, jossa myös yritän jakaa paljon mielenkiintoisia julkaisuja @ftKurronen


Cheers, toivottavasti löytyy lukijakunta.

-Jussi Kurronen