torstai 27. elokuuta 2015

Kiitokseni

Blogi on uinunut jo kuukauden päivät ja siihen on ollut syy: Olen ollut kiireinen. Päätettiin vaimon kanssa muuttaa takaisin juurille, eli Lappeenrantaan, sen jälkeen kaikki on käynyt hyvin nopeasti. Vedän tässä pikaisesti yhteen viimeiset kuusi vuotta Espoossa ja kiitän kaikkia, joiden kanssa minulla on ollut ilo työskennellä. Nimeäisin mielelläni paljon enemmän ihmisiä, jotka ansaitsee henkilökohtaisia kiitoksia, mutta tietosuojasyistä pysyttelen yleisellä tasolla.Tämä blogiteksti poikkeaa kaikista muista kirjoittamistani siinä mielessä, että tämä ei sisällä mitään tietoa.

Huh, mistähän alottaisi. Kuusi vuotta sitten poltin päreeni Saimaan Ammattikorkeakoulussa ja päätin vaihtaa koulua Laureaan. Vaimo sai töitä Suomen Urheilufysiosta ja itse aloitin opinnot Laureassa. Koulun vaihdos valaisi koulutuksen järjestämistä siinä mielessä, että ymmärsin ettei vika ole koulussa, vaan systeemissä. Joten kaikki fysioterapiaopiskelijat, jotka mietitte onko nurmi vihreämpää aidan toisella puolella, voin kertoa, ettei se ole. Jatkakaa vaan siellä missä nyt olette, nopeasti se aika menee!

Aloitin aika pikaisesti työt itsekin Suomen Urheilufysiossa ja se oli mainio paikka kehittyä fysioterapeuttina. Sain urani alkumetrit loistavaa opastusta SUFin nokkamieheltä Tonylta, ja siitä olen ikuisesti kiitollinen. SUFissa minulle kävi selväksi, että ainoa tapa menestyä fysioterapeuttina on pitää huolta siitä, että tietää jokaisesta ongelmasta aina niin paljon kuin mahdollista. Jos et jotain tiedä - selvitä. Siitä lähtikin tiukka koulutuskierre, joka jatkuu edelleen ja toivottavasti jatkuu vielä niin kauan, kuin tätä työtä pystyn tekemään. Meillä oli huikea nippu kasassa, ja kaikkia teitä kannan lämmöllä muistoissani ja kiitän kaikkia opeista, joita teiltä sain.

Siitä oli aika jatkaa uusiin haasteisiin, ja uuden toimipisteen avaaminen oli kiinnostava haaste. Siirryin töihin Suomen Urheiluhierontakeskukseen eli SUHKiin. Ensimmäisestä hetkestä alkaen, kun istuin herrojen Jarin ja Petterin kanssa alas, minulle tuli olo, että minut todella halutaan tänne. Kiitos Jari ja Petter, kaikki mitä olen ikinä pyytänyt tai toivonut on hoidettu, en olisi voinut kokea oloani paremmaksi yrityksessänne. Olen oppinut teiltä paljon, ja tiemme varmasti vielä joskus kohtaavat. Kiitos Mikko, keskusteluja kanssasi tulen kaipaamaan, vaikka välillä kirjalliset jäikin rästiin "tärkeän" filosofisen keskustelun takia. Saatiinko me alasta yhtään parempaa?? =D

Kiitos Leppävaaran tiimi, oli aivan törkeen hauskaa! Laitetaan tulevaisuudessakin pikkubetsejä futismatseista, jäi Sam vähän hampaan koloon. Steve Jobsin motto oli, että "A-luokan pelurit ei mielellään työskentele B-luokan pelurien kanssa". Meillä jokainen hoiti oman ruutunsa A-luokan pelurin ottein, pitäkää sama taso jatkossakin, K ei saa notkahtaa, ettäs tiedätte! Tulen varmasti näkymään vielä praktiikalla ja jos voin ikinä mitenkään ketään teistä millään tavalla auttaa, niin teen sen mielelläni.

Aake ja Tero, olette työ veijareita! Ei teistä hienompia ystäviä olekaan. Yhdessä ollaan oltu huipulla ja suossa, aina samassa veneessä. Vaikka välillä on kyrsinyt, niin on tiennyt että pieni avautumispuhelu hyvälle ystävälle kirkastaa kummasti mieltä. En Aake tiedä, miten sopeudun kun kaiken järjen mukaan miun työpaikan seinänaapuri on tulevaisuudessa joku muu kuin sinä. Sellasta tilannetta ei ole miun työuran aikana ollu vielä ikinä! Teiltä olen oppinut ihan hemmetisti ja luultavasti opin jatkossakin. Mene Aake sinne osteopaattipäiville, niin voit miullekin opettaa vähän lempeemmän lähestymistavan! Hienoja miehiä, näin on päätetty!

Yhteistyökumppanit. Huh, en voi muotoilla kuinka tärkeetä teidän tuki on välillä ollut. On ollut helppo hypätä, kun tietää tekevänsä töitä luotettavien tyyppien kanssa. Jutta, Katri, Tanja, Kata ja monet muut KIITOS!! Tulee ikävä teitä kaikkia, mutta ilokseni voin kertoa, että teidän urheilijat jää ihan yhtä luotettaviin käsiin, sen takaan. Toivottavasti meidän tiet vielä kohtaa moneen kertaan.

Team Vantaa, olitte miun ensimmäinen urheilujoukkue. Tulitte miun vastaanotolle kun olitte vielä skidejä, nytten aikuisten maajoukkueringissä, matka on ollut melkonen! Aika näyttää minkä verran ehdin teidän mukana tulevaisuudessa olemaan, mutta on ollu hienot vuodet ja ollu ilo olla teidän mukana. Ootte hienoja tyttöjä, kiitos!

Tietosuojasyistä en voi yksittäisiä asiakkaita nimetä, vaikka haluaisinkin. Kiitokset kaikille asiakkaille, asiakkaiden vanhemmille. Yhtenäkään aamuna ei ole ärsyttänyt töihin lähteä, on teidän kanssa touhuaminen niin hauskaa ollut. Ja muistakaa Lappeenrantaan ei aja kun 2½h, joten yhden fysioterapiareissun heittää kevyesti seittemässä tunnissa ;)

Asiakkaan läksiäislahja itärajalle
Kiitos Vaimolleni Heidille, jolta on välillä vaadittu melkoista venymistä kahden lapsen ja kahden koiran kanssa. Olet mahdollistanut, että olen pystynyt olemaan monessa mukana. Ollaan koko työura vedetty samassa työpaikassa, etittäskö nyt eri työpaikat?

Huomenna tosiaan lähtee muuttokuorma Lappeenrantaan ja mitä sitten seuraa, tarina ei kerro (Blogin kanssa ainakin olen taas hieman aktiivisempi). NST:n Naiset tarjosi mielenkiintoisen haasteen toimia heidän mukanaan ensi kauden, ja koska minulla ei ole vielä yhtään mitalia Naisten Salibandysta kannattaa sellaista lähteä tavoittelemaan. Vielä olen vähän ummikko niissä piireissä, mutta olen ymmärtänyt, että meillä on kasassa älyttömän kova joukkue, sellaisessa on aina mukava olla mukana! Tänään päättyi viimeinen työpäivä SUHK:ssa, ainakin toistaiseksi. Nyt lähdetään nostamaan Lappeenrannan työttömyys prosenttia. Ihan virkistävää olla rajoittamaton vapaa agentti, jos vaikka lomailisi hetken, vaikkakin koulutus Ateenassa keskeyttääkin lomailun parin viikon päästä.

Täältä on tullut on paljon ystäviä, hienoja kollegoita, arvokkaita kontakteja. Ei ollu mikään hukkareissu! Mutta.... mie voin lähteä Lappeenrannasta, mut Lappeenranta ei lähe miusta! Laittakaa viestiä, jos liikutte itärajalla (Jodi tabletit on oikeesti liiottelua!).

-Jussi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti